2. Ympäristöekologista tutkimusta tehdään monella tasolla

 

Muutokset eliöiden runsaussuhteissa voi olla merkki ekosysteemin toiminan häiriöistä. Myöhemmi vaikutus voi heijastua myös muihin ekosysteemin lajeihin lajien riippuvuussuhteiden kautta. Eliöiden levinneisyys riippuu elinympäristön abioottisista tekijöistä, kuten lämmöstä, happamuudesta, vedestä ja valosta. Suomessa esimerkiksi kylmä ja pitkä talvi rajoittaa lajien kasvua.


Eliöiden elinympäristö muuttuu jatkuvasti ihmisen toimesta. Ihminen esimerkiksi päästää luontoon happamoittavia aineita. Jotkut lajit kestävät hyvin muutoksia, toisten sietokyky on taas hyvin kapea-alainen. Esimerkiksi lohi on on herkkä vesien happamoitumiselle ja happipitoisuuden alenemiselle. Ympäristössä tapahtuvat muutokset saattavat joskus tulla ilmi, vasta kun jonkin lajin yksilöt alkavat hävitä. Tämän välttämiseksi ympäristössä tehdään mittauksia, jotta muutokset havaittaisiin ajoissa. 

Ekotoksikologia on tiede, joka tutkii luonnossa esiintyvien ja sinne joutuvien myrkkyjen vaikutuksia elinympäristöön.


1. Taantuneita lajeja 

a. Kottarainen: Lajin väheneminen voi johtua ravinnon puutteesta, sopiven pesäpaikkojen vähenemisestä ja ympäristömyrkkyjen aiheuttamista vahingoista.
Ruiskaunokki: Maatalouden rikkaruohomyrkyt ja syysviljojen viljelyn väheneminen on voinut vaikuttaa Ruiskaunokin vähenemiseen.

b. Seuraamalla kantoja ja vertaamalla tietoja maankäytön muutoksiin voitasiin saada lisätietoja lajien vähenemisen syistä.