6. Lajimonimuotoisuus on vähentynyt

 

Ekosysteemeissä on avainlajeja, joiden olemassaolo on välttämätöntä lajien ja ekosysteemien säilymiselle. Avainlajin hävitessä ravintoverkon toiminta on vaarassa. Suomalaisessa metsässä haapa on hyvä esimerkki avainlajista. Sen pinnalla elää sammal-, levä- ja jäkälälajeja, jotka eivät elä muiden puulajien rungoilla. Haavan kuori, versot ja norkot toimivat hirvien, jänisten, liito-oravien ja myyrien ravintoa. Haavan rungossa pesii esimerkiksi tikat, pöllöt ja tiaiset. Monet sienilajit elää haavan kanssa mutualistisessa suhteessa. Haapa vähentää metsän happamuutta ja parantaa kavien kasvuoloja.

Eri ekosysteemeillä on omat avainlajinsa esimerkiksi Itämeren vesiekosysteemissä rakkolevä ja sinisimpukka ovat avainlajeja. Sinisimpukat ovat selkärangattomien pohjaeläinten ja kalojen ravintoa.

Perinneympäristö on maatalousviljelyyn liittyvä maisema-alue.

5. Antarktiksen ravintoverkko

Jos krillit pyydystettäisiin loppuun, hetulavalaat, mustekalat ja pingviinit menettäisivät ainoan ravintonsa.
Eläinplanktonille olisi enemmän kasviplanktonia syötävänä.
Krilliä syövien eläinten ravinto vähenisi ja niiden kannat pienenisivät, myös niitä saalistavien eläinten ravinto vähenisi( kaskelotti, miekkavalas, kuningaspingviini, merileopardi).