3. Kaupunkiekologia tutkii kaupunkiluonnon erityispiirteitä

 

Kaupungit eroavat elinympäristöinä monin tavoin ympäröivästä maaseudusta. Suurissa kaupungeissa lämpötila voi olla jopa 1-3 astetta korkeampi kuin sen ympäristössä. Korkeampi lämpötila näkyy etenkin talvisin, jolloin lunta on vähemmän kuin ympäröivällä maaseudulla. Kaupungeissa sademäärä on 15 % suurempi kuin maaseudulla. Sadevedet eivät kuitenkaan pääse imeytymään maaperään, koska ne kulkeutuvat viemäriverkostojen kautta pois kaupunkien alueelta.


Eliöt pystyvät hyödyntämään esimerkiksi liikenteestä ja lämmityksestä karkaavaa hukkalämpöä. Valojaksot poikkeavat myös lunnollisesta keinovalaistuksen vuoksi. Eliöiden kasvulle ja lisääntymiselle suotuisa aika on pidempi kuin maaseudulla. Kaupunkien ilmaan joutuu runsaasti erilaisia myrkkyjä, jotka vahingoittaa siellä eläviä eliöitä.

Kaupunkiekosysteemi toimii eri tavalla kuin luonnontilainen. Kasvillisuuden määrä on pieni. Kasvin syöjät käyttävät kasviravinnon lisäksi ruokintapaikkoja ja ihmisten tuottamia jätteitä. Pedoille on tarjolla helppoa saalistettavaa. Kaupungeissa viheralueita hoidetaan haravoimalla ja jätteet kuljetetaan suurimmaksi osaksi muualle, jolloin hajottajille ei jää paljon kuollutta eloperäistä ainesta hajotettavaksi. Tämän vuoksi kaupunkialueilla on vähän hajottajia.

Ekologinen käytävä on kaupunkiekologiassa käytetty käsite, sillä tarkoitetaan esimerkiksi viheralueita, joita pitkin eliöt voivat siirtyä alueelta toiselle.



1. Eläinten käyttäytymismuutokset

Kaupunkien lintujen ja nisäkkäiden luontainen käyttäytyminen on muuttunut niiden sopeutuessa kaupunkiympäristöön siten, että ne ovat oppineet joustamaan ravinnon, pesä- ja lepopaikkojen valinnassa.
Yksilöt, jotka ovat syntyneet kaupunkiin leimautuvat ympäristöönsä ja palaavat sinne pesimään.
Talvehtiminen on kaupungeissa helpompaa kuin maaseudulla.