säilymiselle, mutta tärkein lajien suojelukeino on kuitenkin
rauhoitus. Rauhoittaminen voi olla rajoitettua esimerkiksi lisääntymiseen liittyen, tai sitten sitä tehdään ympärivuoden. Kasvien rauhoittaminen näkyy niiden kavupaikan rauhoittamisena ja keräilyn kieltämisen Suomessa saimaannorppa on esimerkki rauhoitetusta lajista. Sen esiintymisalueella verkkokalastus on kielletty vahinkojen välttämiseksi. Salametsästystä ja eläinten salakuljetusta yritetään estää rangaistuksilla ja kansainvälisillä sopimuksilla (CITES-sopimus).
Joskus lajin rauhoittaminenkaan ei kuitenkaan auta. Esimerkiksi metsäpalot ovat osa luonnon omaa kiertokulkua ja ne vaikuttaa lajien uhanalaisuuteen.
Lajeja voidaan suojella myös eläintarhoissa. Yksilöiden vapauttaminen takaisin luontoon on kuitenkin vaikeaa, sillä yksilöt sopeutuvat erilaiseen ympäristöön ja niiden luontaiset taidot eivät kehity samalla tavalla kuin luonnossa.
Geenipankki on elävien eliöiden siemenien kokoelma, jonka tarkoituksena on säilyttää uhanalaisten lajien geenit.
1. Uhanalaiset lajit
a. Lajien kuoltua sukupuuttoon sitä on enää mahdotonta saada takaisin, koska lajin yksilöt loppuvat.
Voidaan myös menettää ravintokasveja tai lääkeaineita.
b. Uhanalaisten lajien häviämistä voidaan hidastaa rauhoittamalla lajeja, luonnonsuojelualueilla, eläintarhoilla ja ihmisten asenteisiin vaikuttamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti